Papin vaitiolovelvollisuutta muutettava lapsen edun mukaiseksi

Kimmo Salvén - 30.1.2014 - 09:06:12

Kuva: Kimmo Salvén

Papin vaitiolovelvollisuutta pitäisi muuttaa, toteaa teologian maisteri Johannes Alaranta loppuvuodesta 2013 tarkastetussa väitöskirjassaan. Kirkollislain määrittämä pappin vaitiolovelvollisuus on eräissä tilanteissa ristiriidassa lapsen edun kanssa.

Useimmilla meistä on jonkinlainen mielikuva rippisalaisuudesta, jos ei muuten, niin amerikkalaisten elokuvien muodostamana. Vastaako tämä mielikuva todellisuutta suomalaisen rippisalaisuuden osalta?
– Idea on ihan sama, eli jos uskoutuu papille, niin pappi ei saa puhua niistä asioista jotka hän on ripissä tai muuten sielunhoidossa. Elokuvista tuttua rippituolia meillä ei ole käytössä, Alaranta toteaa.

Varsinaista rippiä käytetään hyvin harvoin, sen sijaan erilaisia rippisalaisuuden piiriin kuuluvia keskusteluja käydään esimerkiksi Perniössä, jossa Alaranta toimii kappalaisen tehtävissä, liki päivittäin.
– Tämä rippisalaisuus-teema on ainakin täällä maalla papin käytännön työssä koko ajan läsnä, koska laki suojaa sekä ripin mutta myös sielunhoidon, joka voi olla lähes mitä tahansa luottamuksellista keskustelua. Tällaisia luottamuksellisia keskusteluja täällä käydään ihan päivittäin.

Papin ja uskoutujan välisiä luottamuksellisia keskusteluja suojaa siis rikkumaton lain antama suoja. Ehdoton luottamuksellisuus on myös omiaan lisäämään papin henkistä taakkaa. Pappi ei saa esimerkiksi terveydenhuoltosektorin tai sosiaalityöntekijöiden tavoin purkaa taakkaansa edes omalle terapeutilleen.
Lisäksi laki sitoo papin kädet mahdollisissa rikostapauksissa.
– Rippisalaisuus on sillä tapaa ehdoton, että se koskee pappia myös silloin kun pappi kutsutaan oikeuteen todistajaksi.

Rippisalaisuuden syntyhistoria löytyy kirkollisen tradition kehittymisestä, sillä Raamattu tai sen uskonkappaleet eivät rippisalaisuuteen velvoita. Alaranta toivoisi lakia ainakin lapsiin kohdistuvien rikostapausten tai lapsen edun kyseessä ollessa höllennettävän.

Alaranta totesi väitöskirjassaan, että evankelisluterilaisen kirkon rippisalaisuus on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien ja YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen kanssa.

– Näiden sopimusten mukaan lapsen edun pitää olla aina ensisijainen. Rippisalaisuuden kohdalla voi olla tilanteita, joissa rippisalaisuus on ensisijainen suhteessa lapsen oikeuksiin. Varsinkin EU-oikeuden perusteella pitäisi tehdä muutos, jolla lapsen oikeus menisi rippisalaisuuden ohi. Sille löytyy perusteita väitöskirjastani, joka liittyy juridiseen pohdintaan ja lakeihin, mutta sille löytyy perustelut myös kristillisestä ajattelusta, Alaranta toteaa.

Kuuntele Johannes Alarannan haastattelu kokonaisuudessaan:

kuuntele Kesto 15'45"

 

Teologian maisteri Johannes Alarannan väitöskirja Taakkojen kantaja vai ilmiantaja? Kirkko-oikeudellinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin vaitiolovelvollisuudesta vuoden 1993 kirkkolain mukaan ja vaitiolovelvollisuudesta vuosina 2007–2012 julkisuudessa esitetyt tulkinnat tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 12.10.2013.

 

Tämä sivu on arkistoitu.

Uusimman materiaalin löydät Kantin etusivulta.

Footer